Feta-vihannes-uuniasia

Päädyinpä tässä syksyinspiraatioissani tekemään Kemikaalicocktailin Feta-vihannes-uuniasiaa. Noin 20 minuuttia uunissa, se sanoi,  ja sitten valmista!

Olin tietty vähän liian myöhään (taas) liikkeellä, mutta kun ulkona olikin ihan mukavaa ja laps harmistui pitkänkin ulkoilun jälkeen, että en HALUA mennä kotiin. No, pilkkosin ehkä 10-15min kaikkea (laps avusti, mikä osaltaan selittänee pitkähköä pilkkoamisaikaa), mutta ajattelin kuitenkin, että no 20min. Kyllä me kestetään. Jaoin annoksen vieläpä kahteen vuokaan, että kypsyisi reippaasta (ja koska sitä tuli paljon enemmän kuin osasin arvella). 

40min myöhemmin laps oli syönyt eilistä couscousta kananmunalla ja valkosipulilla (ja mottalellalla) höystettynä ja mä pääsin vihdoin ottamaan vuoat ulos uunista. Laps päiväunille ja pääsin ite maistamaan. Oli hyvää, oli kyllä tosi hyvää! Niin hyvää, että söin toisen vuoallisen kokonaan ja silti tuli aika nopeasti myöhemmin uudestaan nälkä (raskaus jne.).

Tässä mitä mä tein:

2 perunaa

2 punajuurta

pieni sipuli

2 kevätsipulia (sellasta isompaa)

puolikas kukkakaali

2 porkkanaa

n. 10cm kesäkurpitsaa

fetaa

hunajaa

suolaa

oliiviöljyä

pippuria

Pesin, kuorin, pilkoin perunat ja punajuuret ensin ja pistin kiehumaan. Pesin, kuorin ja pilkoin loput vihannekset ja heitin vuokaan. Murustelin fetan (olisipa täälläkin valmiiksi murustettua fetaa. T: uusavuton), lorautin oliiviöljyä. Luin ohjeesta, että 'reippaasti oliiviöljyä' ja lorautin vähän lisää. Pistin hunajaa kanssa ihan surutta. Vähän suolaa ja pippuria. 

Perunat ja punajuuret sekaan ja uuniin. Ja sitten odoteltiin. Lopulta näytti tältä:

Again, hyvää oli!

Lapselle maistui: Söi päivällisellä lisukkeeksi laittamani raejuustot sormin, otti punajuuresta punastuneen perunan käteensä ja sanoi 'vesimeloonia!'. Maistoi, laittoi takas lautaselle 'ei ollut vesimeloonia'. Otti vähän lisää raejuustoa ja sai ongittua muutaman palan fetaa (rakastaa fetaa). Sanoi 'laps on valmis. Kiitti'.